Kivun ja ilon työ

Karoliina Gröndahl: KIVUN JA ILON TYÖ (Suomi 2024) -K7- 85 min -ensi-ilta 23.8.2024

Synnytyskokemuksella on suuri merkitys. Se voi joko rikkoa tai antaa voimaa. Dokumenttielokuvassa Kivun ja ilon työ kaksi synnytyksen ammattilaista, kätilö Kirsi ja synnyttäjien tukihenkilönä toimiva doula Anna-Riitta työskentelevät paremman synnytyskokemuksen ja synnyttäjien itsemääräämisoikeuden puolesta.

Kätilö Kirsi työskentelee niin sairaalan synnytysosastolla kuin kotikätilönä. Doula Anna-Riitta kouluttaa doulia perustamassaan Doula-akatemiassa ja kulkee asiakasperheen rinnalla kohti synnytystä. Kivun ja ilon työ tutkii syntymän henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja myyttisiä tasoja, jotka avautuvat niin seurantamateriaalin kuin kätilö Kirsin ja Anna-Riitan intiimien ajatusten ja tarinoiden kautta.

PITKÄ SYNOPSIS

Synnytys on fyysisyydessään valtava emotionaalinen kokemus, jonka kulkuun sisältyy aina myös riski. Synnytyskokemus voi olla samanaikaisesti upea mutta rikkova kokemus, ja se vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään. Kivun ja ilon työ -dokumenttielokuva on ainutlaatuinen kuvaus suomalaisesta synnytyskulttuurista kahden poikkeuksellisen alan ammattilaisen näkökulmasta.

Kätilö Kirsi ja synnyttäjän tukihenkilönä toimiva doula Anna-Riitta tekevät molemmat työtä parempien synnytyskäytäntöjen eteen ja synnyttäjien voimaannuttamiseksi. Elokuvassa seurataan läheltä päähenkilöiden työskentelyä niin sairaalan synnytysosastolla, kotisynnyttäjien parissa kuin doulakoulutuksessa. Kirsin ja Anna-Riitan henkilökohtaiset tarinat ja näkemykset avaavat ammattilaisten omaa suhdetta synnyttämiseen.

Omasta kokemuksestaan kätilö Kirsi tietää, miten synnytyskokemus vaikuttaa koko elämään. Hänen ensimmäisen lapsen syntymä oli traumaattinen kokemus. Toisen lapsensa synnytyksessä hänellä oli mukanaan doula ja kolmannen lapsensa hän synnytti kotona. Näiden kokemusten avulla hän löysi sisäisen voimansa ja alkoi jälleen uskoa itseensä. Kirsi työskentelee niin sairaalan synnytysosastolla kuin kotisynnytyksissäkin. Aiemmin hän ei ole kertonut kotisynnytysaktivismistaan sairaalan synnytysosastolla, mutta nyt hän on valmis paljastamaan myös tämän puolen itsestään. Ilokseen hän saa huomata, että hänen asiantuntemustaan arvostetaan molemmissa työyhteisöissä.

Anna-Riitta kouluttaa doulia perustamassaan Doula-akatemiassa, joka korostaa suostumuksen tärkeyttä synnyttäjien kanssa työskennellessä. Hän myös itse työskentelee doulana perheen kanssa, joka päättää synnyttää toisen lapsensa kotona vastoin Suomessa vallitsevia yleisiä synnytyskäytäntöjä.

Elokuva paljastaa ristiriidan erilaisten ajassamme tyypillisten näkemysten välillä:  toisaalta vallalla on syvään juurtunut käsitys auktoriteettien ja instituutioiden erehtymättömyydestä, ja toisaalta aikakautemme korostaa yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Elokuva heijastelee myös inhimillistä kaipuutamme tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi niin synnytyksessä kuin elämässä kaikkineen.

OHJAAJAN SANA

Synnytys kiehtoo minua loputtomasti – elokuvantekijänä, kuvaajana ja synnyttäjänä. Se on samanaikaisesti kaikkein mullistavin ja normaalein elämäntapahtuma. Kivun ja ilon työ ilmestyy hetkellä, jolloin keskustelu synnytyspelosta ja synnyttäjien itsemääräämisoikeudesta on kuumentunut. Haluan elokuvan keinoin tuoda esiin yhteiskunnassa piilossa olevia kertomuksia synnyttämisestä ja purkaa siihen liitettyjä stereotypioita.

Synnyttämisessä on kyse jostain aivan muusta kuin millaisena sen tämänhetkisessä yhteiskunnassa näemme. Se ei ole vain fyysinen tapahtuma, jossa lapsi tulee jollain tavalla ulos kohdusta. Eikä se lähtökohtaisesti ole lääketieteellinen prosessi, jota ohjaavat ihmiset. Vaan se on jotain laajempaa ja syvempää, jotain mitä ei voi pelkästään mitata, punnita tai laitteilla tarkkailla. Synnytystä ohjaa kehon hormonitoiminta joka on hyvin herkkä ärsykkeille. Ja tästä syystä jokaisen synnyttäjän tulisi saada valita sellainen paikka synnyttää, jossa he kokevat olevansa turvassa. Joillekin se turvallinen paikka on sairaala ja joillekin koti.

Elokuvaa tehdessä huomasin kiinnostuvani eritoten kotisynnytystarinoista. Liitän kotona synnyttämiseen piirteitä, jotka kiehtovat ja joita ihailen, kuten rohkeutta kuunnella omaa sisäistä ääntään huolimatta yleisistä mielipiteistä ja toimintatavoista. Stereotyyppinen mielleyhtymä liittää kotisynnytyksen usein vastuuttomaan hippeilyyn, jossa leikitään niin äidin kuin vauvankin hengellä. Asia ei kuitenkaan tutkimusten mukaan näin ole. Varsinkin jo aiemmin synnyttäneille kotisynnytys on yhtä riskitön kuin sairaalasynnytyskin. Suomessa kotisynnytys jää julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle, jonka vuoksi käytännössä kaikki järjestelyt ja kulut tulevat synnyttäjän hoidettavaksi. Suurin menoerä on yleensä kätilön palkka, joka on noin kaksituhatta euroa. Näenkin kotisynnyttäjien aseman olevan myös poliittinen kysymys, jota tulisi tarkastella laajemmin.

Elokuvan Kivun ja ilon työ tekoprosessin aikana olen joutunut monesti kohtaamaan oman kehohäpeäni, elokuvan päähenkilöiden puhuessa vapautuneesti pimpistä ja orgasmeista. Toivon, että elokuvalla voin hälventää kohdullisten kehoihin syvään juurtunutta ja juurrettua häpeän tunnetta omasta seksuaalisuudesta, jonka yhtenä osana synnytys voidaan myös nähdä.